JPTUBE

Kitaravirtuoosi ja monitaitaja Riku halusi uuden poikamiesboxinsa seinälle kellon, mutta mietiskeli josko olisi joku musiikkiaiheinen hyvä. Markkinoilla ei ollut mieleistä ja niinpä tuli kysyneeksi minulta onnistuisiko kitaranmallinen kello tehdä.

Mallina halusi Strato tyylisen kitarabodyn, mutta lapa saisi olla joku muu kuin perinteinen Stratolapa. Myös mitoiltaan 1:1 kitara ei sopisi seinälle vaan pitäisi olla n.70% alkuperäisen koosta.

Materiaaliksi bodyyn tuli yhden palan raita, kaula tietenkin vaahterasta, bodyn etuosaan varattuna palanen 0,6mm koivuviilua, jolla ehkä saa hiukan loimupintaa näkyviin, kun värittää punaisella petsillä.

Body siis kopio Fenderin Showmasterista, lapa vapaalla kädellä sahattu tuosta vaahterakalikasta sen mukaan mitä tuosta "jämäpalasta" nyt sai aikaiseksi.

Kaula tulee liimakaulana kiinni bodyyn, eli pieni upotus ja jää hiukan bodyn tason yläpuolelle. otelauta joko samaa vaahteraa kuin kaula nytkin on, tai sitten parin sentin visapuu kalikka liimattuna päälle...riippuu nyt miltä tulee tummaksi petsattuna näyttämään. Kellokoneista hankittu Ohlssonilta, ja upotetaan bodyyn takaosan kautta.

Palaset sahattu vannesahalla, lapa muotoiltu ja kaulaan tehty otepuolelle radius vapaalla kädellä. Kamera teki oharin, joten lisää kuvia tulee kunhan saa sen fiksattua.

Body hiottu ja kaula saanut hiotun radiuksen, eli muodot alkavat olla aikas lailla lopulliset. Hionta tehty 240/320 karkeudella ja se on riittävä ennen petsausta ja viilun liimausta.

Kaulatasku leikattu ja kaula istutettu siihen puristimella. Vielä on hiukan hienosäätöä että kaula istuu hyvin bodyyn. Kaula liimataan ja laitetaan muutamalla ruuvilla, eli tulee ns. pulttikaula, vaikka ei tuo nyt seinällä kovin koville joudu, jos ei nyt Riku sitten innostu sen kanssa riehumaan.

Muutama "pajassa" otettu kuva kaulataskun upotuksesta.

Hiukan sivuprofiilia, reunat pyöristämättä.

Edestäpäin kaulataskuun upotettuna.

Ja sama takaa....

Kaula nyt vähän "feikkimalli", mutta koska tulee seinälle, ja sattui olemaan tuo muutoin sopika vaahterakalikka käytössä, niin ei riittänyt paksuus nostaa tuohon bodyn takareunaan. 

Sattui samainen tuleva kellon omistaja piipahtamaan ja kommentoi (tosin ei ole sivulle kommentoinut vielä mitään...) että "reunat tarvis sitten pyöristää tai saa uratkin tehdä....". No vetäisin jyrsimellä pyöristykset ja kävi pieni "hama" kun ote herpaantui hetkeksi ja jyrsin pääsi syömään vähän liikaa yhdestä kulmasta...pakkelillahan se korjaantuu, eikä sitä taida kukaan huomata.

Otelautamerkit taidan vielä "extrana" laittaa, sattuu olemaan liian pienet muuhun käyttöön hommattuna, aitoa ja samaa tyyliä kuin originaalissa Showmasterissa käytössä. Musta satula vielä pitäisi löytää tuohon otelaudan päähän, ei satu missään olemaan mutta jos tuolta toisen velipojan varastosta sattuisi löytymään niin se kelpaisi kyllä.

Bodyn reunat pyöristetty jyrsimellä, oli tosin vain yhtä kokoa oleva terä ja tuli omasta mielestä liian pyöreä, mutta ei voi enää mitään sille. Kellon akselille reikä tehtynä, eli napa valmis.

Liimasin (Cascolin B3:lla) sitten erillisen otelaudan vielä tuohon kaulaan, joka on visakoivun palanen. Se oli kyllä joskus aiemmin suunnitelmissa laittaa tuohon haapakaulaiseen kokomallin kitaratekeleeseen, mutta ei se oikein sopinut siihen...tähän tuntui mukavasti soveltuvan...tiedä sitten mitä "kellon" tuleva omistaja siitä tuumaa, mutta tuparilahjahan tämä on.

Satulaa ei sitten mustana löytynyt, mutta valkoisena kyllä, joten "lainasin" sen ja hiukan lyhennetty ja liimattu kiinni.

Kellokoneiston kolo valmis....tosin aikas rivologinen, saattoi "saunakarhu" vaikuttaa siihen että jyrsin hieman ajoi eri suuntaan kuin piti tuossa vapaan käden ajossa....voihan tuohon suojalapun laittaa päälle niin ei näy. Koneisto 12mm pitkällä akselilla, eli noin sentin reikä halkaisijaltaan 10mm menee bodyn etupuolelle johon viisarit tulevat.

Takapuolella sain  jyrsimellä hiukan terävämmät reunat ja tuo olisi voinut olla ihan ok myös etupuolelle.

Viilut liimattu nyt kanteen, eli kaksi palaa, mutta ei kovin lupaavalta näyttänyt tuo touhu ja voi olla että joudun ottamaan ne irti ja hiomaan sittenkin tuon kalikan oman pinnan, eli Raidan siihen lopulliseksi pinnaksi. Tuo kahdesta viilunpalasta tekeminen hiukan hankalaa kun tulee se sauma siihen väliin ja jos ei mene kunnolla yhteen, niin on häiritsevä....katsotaan nyt kun saan liimauksesta ne nähtäväksi.

Tuollainen kahden viilun liimattu pala siitä tuli, hiukan sauma vetää oikealle, mutta sehän tasaantuu kun tulee vinoon kulmaan seinälle. Omasta mielestä tuli ihan mukava tuosta reunakulmasta, koska pyöristys ei nyt kauhean pyöreä vaan aikas lailla terävä...ihan mukava. Koivuviilu todella paljon vaaleampi kuin raita, eli erottuu petsaamatta hienosti.

Satula löytyi siis vain valkoisena ja sen liimasin kiinni. Kun ei tule kieliä kiinni ja "feikki" satula niin nuo viisi koloa riittävät...kun ei liian tarkkaan tutki. Visapalanen hiottu kaulan muotoon ja hieman myös hienommalla paperilla (320).

Petsasin sitten bodyn ja lavan mustalla spriipetsillä (Wanha Wiljami tuote), ideana että hion pinnalta petsin pois ja kun tulee punainen petsi bodyyn, niin korostuu hiukan nuo koivun kuviot....tosin voi olla ettei tuossa viilussa paljoakaan siitä ole apua...katsotaan miten käy. Otelauta ei tule jäämään tummaksi, ei näytä hyvälle...hion sen suurimmaksi osaksi pois, ja vain syvimpiin osiin jää tumma petsi.

...ja hiottuna....kiiltää aikas mukavasti jo tuo otelaudan visakoivu, vaikka vain 600 paperilla hiottu...lienee aikas mukava kun saa lakalla vielä kiiltoa päälle. Erittäin hyvä työstää ja kiillottaa on koivua, voi olla että koko koivuisia tuotoksia kokeilen myöhemminkin, kun on jonkin verran tuppeen sahattua koivulankkua ja Visaa odottelemassa.

...hiottuna, putsattuna ja petsattuna punaisella spriipetsillä...tämä "Wanhan Wiljamin" petsi punaisena on suosikkini, ja tästä väristä tykkään erittäin paljon ja vielä Spriihin (Etasoliin) liuotettuna, vesiseoksena en ole kokeillut.

Tuollaista mustaa täplää seassa, johtuen siitä mustasta petsistä, ei oikein kunnon koivukuviota saa näkyviin, eli jäänee tällaiseksi, koska tuo millin viilu ei paljoa hiomista kestä. Tuo pinta hiukan tummenee lakkauksessa ja lakaksi ajateltu Sellakkaa ja taidan kokeilla omaa seosta...Etasoliin sekoitettuja rubiinin punaisia Sellakkakiteitä, jos saisi hiukan extra kiiltoa pintaan.....burstit taitaa jäädä tässä "kellossa" tekemättä....

Bodyä hiukan hiottu keskeltä, kun oli jäänyt naarmuja...ja petsattu uudelleen, myös lapa saanut samaa petsiä.

Tuossa reunassa petsiä, johon sekoitettu hiukan mustaa sekaan lisää, ja näyttää jonkin verran lilalta, tummenee vielä hieman uusintapetsauksen jälkeen...toivottavasti.

Häiritsevä tekijä tuo viilun sauma, mutta sille ei voi mitään tehdä...kaula takapuolelta samaa petsiä kuin bodyn reunassakin eli tuollaista "lilan" tummaa. Tämä matta petsipintahan muuttuu vielä kun saan siihen lakan päälle, eli lopullisen värin näkee vasta silloin...fiksu kaverihan olisi petsannut koepalat ja lakannut ne jotta olisi nähnyt lopullisen sävyn...luotetaan tässä nyt tuuriin niinkuin tähänkin asti tässä projektissa....kellohan tämä vain on...

Laitetaan tähän infoteksti (Wikistä kopattuna) käytettävästä lakasta (Sellakasta), joka tällä hetkellä tuottaa suurta tuskaa käyttää ja levittää...tai sitten en vain osaa...

sellakka on orgaaninen Polymeeri ja hartsi, jota saadaan Kaakkois-Aasian ja Intian itäisten osien metsissä elävästä Kerria lacca hyönteisnaaraan munakoteloidensa suojaksi erittämästä hauraasta aineesta

...aika erikoinen valinta siis, mutta täytyy myöntää että aiempaa haapakeppiä lakkasin öljylakalla (vuosi sitten aloitin ja keppi vielä lakkausvaiheessa...) ja voisin vaikka väittää että vaikeammin käytettävää lakkaa ei voi löytyä, joten kyllä se kai jotenkin tällä Sellakalla pitäisi onnistua....pohjalakkaa olen vaahtomuovilla ja pensselillä levitellyt mutta ei tuo niin hyvää jälkeä ole että kuvaa kehtaisin laittaa...pitää hioa/lakata ja sitten jossain vaiheessa pintalakkaa alkaa vetämään joko kynäruiskulla tai isommalla ruiskulla...pensselöinti ei oikein vaikuta lupaavalta.

Nyt kuitenkin tuon hyönteisnaaraan rubiinin punaiset Sellakkakiteet likoamassa Etasolissa yön yli ja jos pohjat tyydyttävät niin alan jossain vaiheessa ruiskuttamaan pintalakkakerroksia...

Sellakkakiteet eivät vielä täysin liuenneet...ilmeisesti "alkoholini" ei ole täysin puhdasta, koska liekenee sitä paremmin mitä puhtaampaa on...no odotellaan vielä ja sekoitellaan purkkia.

Pohjalakka alkaa olla aika hyvin levittynyt eikä puu enää sitä pahemmin ime, eikä hionnassa lähde petsiä enää irti, eli voisi alkaa pintaa tekemään. Taidan kuitenkin unohtaa ruiskun ja koittaa tuota "Ranskalaista kiillotusta" eli tullokiillotusta ja lakan levitystä sillä. Vaikuttaisi parhaalta vaihtoehdolta tuolle pinnalle ja saisi ehkä lakan leviämään ja kiiltämään parhaiten...haastavaahan tuo on, mutta pitäähän sitä yrittää.

Sellakalla pitäisi tuolla menetelmällä saada kaikista paras kiilto mitä lakalla saa aikaan...katsotaan millainen tulee, ainakin tuo pohjalakkaus näyttää jo muuttaneen puun aikas mukavan kiiltäväksi, syvyyttä ja tummuutta kun hiukan saa niin eiköhän se ala kelpaamaan.

...ja siinähän se nyt sitten tuli...täydellinen epäonnistuminen!

Ilmeisesti tekninen vika tuossa Sellakkatullon tekemisessä ja käytössä...onnistuin hiomaan lakan puhki bodystä, ja lähti vielä petsikin siitä kohtaa vaalenemaan...pitää antaa kuivua ja katsoa mitä tehdä...voi olla että hion lakan pois, sekä petsin ja alan uudelleen alusta petsaamaan ja sitten lakkaamaan....

Homma jatkuu....ei parane hakata päätä seinään...harmitti tuo epäonnistuminen ja puhkihionta niin että laitoin kannen sileäksi hioen uudelleen ja petsasin mahonki+punainen sävytetetyllä spriipetsillä...ja aikas hieno tuli, ei jäänyt kuin muutama laikku johon petsi ei enää imeytynyt kun oli lakka ilmeisesti siinä kohtaa ihan puun syyssä....saattaa olla että koivukannen kuviot ovat nyt jopa selkeämmät ja paremmat kuin ennen....

Lakkasin pohjat pensselillä varovaisesti ohuina kerroksina neljä kertaa ja kerrosten välissä annoin kuivaa 15 minuuttia, jonka jälkeen seuraavana päivänä uusi kerros pensselillä, hionta 240 paperilla, lakkaus pensselillä ja hionta 400 paperilla.

Tämän jälkeen aloin hieromaan tullolla, mutta en tehnyt enää ohjeiden mukaista tulloa, vaan puuvillakankaasta leikkasin palasen, jonka taittelin sekä toisen isomman palasen jonka myös taittelin edellisen päälle, ohennettua Sellakkaa tullon sisään hiukan ja pensselillä sivelin tullon pintaan aina ennen kerrosten vetämistä hiukan erittäin ohueksi laimennettua Sellakkaa.Tullo jätti vienon "savujuovan" pintaan kun vedin tullolla hieman painaen että myös alkoi sulattamaan edellistä Sellakkaa ja täyttämään "kynnöspeltoa". Tullon liikehän ei saa koskaan pysähtyä lakkapintaan, koska silloin alla oleva Sellakka sulaa ja reikä tulee siihen kohtaan. Liikkeen pitää olla pysähtymätön ja tullon pitää tulla pintaan kuin lentokone eli lievässä laskussa pysähtymättä ja ponkaista pinnasta pois kuin nouseva lentokone lievällä nousukaarella. Tulipas taas selkeä esimerkki. Alla olevan kuvan mukaista jälkeä tuli.

Ihan mukava värisävy, vaikka vasta pohjalakka hierottu ja vielä kuopalla kuin perunapelto. Ei uskalla hieroa ennenkuin lakka kuivaa välillä. ...mieltä lämmittää että sai vielä pelastettua tilanteen vaikka joutui kaikki hiomaan pois tuolta viilusta. Alareunassa sattui vielä olemaan hiukan loimua mikä peilaa hienosti ja vaihtaa sävyä kun bodyä kääntelee.

Tässä huomaa noista loisteputkien peilauksesta että kuoppaa vielä kauheasti jäljellä, eli vaatii vielä monta ohutta tasoituskertaa ennenkuin alkaa peilaamaan kunnolla. Mitä enemmän ohuita kerroksia, sitä enemmän tietysti myös syvyyttä tulee.

Laitetaan sen verran päivitystä kun ei ole hetkeen saanut uusia kuvia laitettua, että homma etenee hiomisella ja lakkaamisella vuorotellen. Olisi pitänyt vaan uskoa viisaampia että ei ne kuopat tasoitu lakkaamalla, eli alkuun tulleet kuopat pitää välihionnoilla tasata eikä liikaa kerroksia kasvatella. Hioin sitten lähes petsille asti että sain syvimmät kuopat tasattua, ja nyt lähes tasainen, enempää en uskaltanut hioa kun alkoi petsipinta jo olla lähellä kulua puhki. Eilen laitoin uuden pohjalakkakerroksen pensselillä kuivamaan, tänään välihionta ja toinen kerros pensselillä, välihionta ja sen jälkeen tullolla ohuita kerroksia lisäilemään.....

Tässä nyt uusia kuvia tämänhetkisestä tilanteesta. Värisävy kuvassa vaaleampi kuin luonnossa, johtuen tuosta loisteputken valosta.

Perinteinen tulitikkuaskikuva, josta peilausta hiukan näkee...pientä "appelsiinia" pinnassa mutta kun alan kiillotuskerroksia vetelemään niin pitäisi tasoittua.

Lähikuvaa visapuisesta kaulasta, jossa muutama pohjalakkakerros. Väri menee tuolla lakalla hiukan tummemmaksi kuin se paljaalla puulla olisi, eli ihan hyvä tässä tapauksessa.

Hiukan kulunut aikaa edellisestä päivityksestä, mutta muut hommat vieneet sen verran aikaa että ei ole ehtinyt paljon kerroksia vetämään. Bodyn reunat kuitenkin petsasin uudelleen tumman pähkinän sävyllä, kun olin ensin puulle hionut....lopulta kuitenkin tuli niin laikukas, että päädyin tekemään "petsilakkaa", eli sekoitin mustaa spriipetsiä lakan joukkoon, ja vetelin tummalla bodyn reunat ja takaosan pariin kertaan. Myös kaulan takaosan päädyin vetäisemään tummaksi. Kunhan nuo kerrokset kuivuvat, niin hion kevyesti ja jos ei täysin tumma jokaisesta kohtaa niin vedän vielä ohuen lisäkerroksen pensselillä...muutoin siirryn tullolla tasoittelemaan ja palaan takaisin kirkkaaseen lakkaan.

Huomioni osui muuten joskus "Uulan" kaupasta ostamaani "laihaan" 30mm lakkapensseliin ja sillä vedin tuon petsilakan ja yllättäen tulos oli aikas hyvä, parempi kuin tuo tiheämpi 35mm lakkapensseli, jota aiemmin käytin. Pensseleissä siis on eroja, ja tämä jämäkämpi tuntui olevan itselläni tässä Sellakassa parempi.

Tässä viimein kuvia tuosta tämänhetkisestä tilanteesta, kuten kuvista näkyy, valon määrä vaikuttaa tuohon "oikeaan" ja luonnolliseen sävyyn.

Sampo tulitikut taas eksyneet bodyn pinnalle....

Näitä taustoja ei muuten ole tarkoituksella haettu, vaan sattuu nyt olemaan vain työmaaparakki joka toimii lakkauskeskuksena....kannattaa unohtaa taiteelliset vaikutelmat ja keskittyä vain tuohon kuvan keskellä olevaan asiaan....

Kauempana valosta siis pinta aika tummansävyinen, ei todellisuudessa näin tumma......

Tässä näkyy suunnilleen oikea värisävy.

No niin menin sitten ja hioin taas koko kannen takaisin puulle ja joudun vetäisemään petsin uudelleen...ai miksikö? No varmaan siksi että tykkään hioa paljaalle puulle ja koittaa laittaa parempaa sävyä tuohon kanteen.....jos se enää siihen kunnolla tarttuu...kiihottaa niin kovasti tämä projekti että en halua saada valmiiksi.......

Ei vaan...ahneuksissani koitin hioa liian pohjiin asti tuon kannen ja jäi hiomapaperiin kova palanen lakkaa joka teki niin syvän viirun että sitä hioessa menin "vanhanaikaiseen" ja hioin petsin puhki.....taas kerran....niin, harmittihan se mutta ajattelin positiivisesti että nytpä teen pohjat vieläkin paremmin ja saan lakkapinnan kerrasta kuntoon.

Pohjat hiottu, 40 - 120 - 240- 600 paperilla ja petsattu kahteen kertaan seoksella, mahonki - punainen - ja vielä "loraus" punaista petsitiivistettä...tunnin päästä vedin toisen petsikerroksen....hionta 1000 paperillla.

No niin taisi "täydellisyyden" tavoittelu kostautua. Ei tuntunut petsi imeytyvän vaan lähti lakan mukana pinnasta pois ja jäin liian vaaleaksi lopulta pinta. Koitin vielä hioa ja ajatuksena lisätä petsiä tummemmaksi, mutta alkoi liimat paistamaan läpi, eli viilun hiontavara sitten loppui. Nyt sitten jossain vaiheessa uusi viilun etsintä kanteen kunhan jostain saa lisää intoa siihen...ainoa hyvä puoli on että voi vaikka saada vieläkin hienomman loimukuvion hankittua tuohon.

Hetkeen ei taida tulla päivitystä, menee varmaan ensi vuoteen....

Uusi viilu on nyt laitettu kanteen, samanlaista koivuviilua kuin aiemmin, ei oikein ole loimuviilua tarjolla, ja muutenkin viilujen tarjonta heikkoa Tampereen alueella. Tuon kansiviilun asennuksen myötä meni sitten myös uusiksi tuo reuna, joka oli lakkapetsattu mustaksi, koska ei sitä viilua saanut siihen hiottua ilman että se reunan raja olisi rikkoutunut....samalla siis sen reunan joutui hiomaan uusiksi....

Uusi viilukansi paikallaan, tällä kertaa löytyi tarpeeksi leveä että sai yhdestä palasta ilman saumaa. Reunat joutui hiomaan ja petsaamaan taas alusta asti ja siihen kului jonkin verran aikaa...varsinkin että sai lakan levittymään tasaisesti...tahtoi tuo väri aina lakkaa hiottaessa myös lähteä pois. Tuossa bodyn alareunassa näkyy tuo kannen ja reunan kohta, josta paklaussauma hiukan halkeili (tuo joka kuin neulalla pistelty viiva kohdan yläpuolella josta valo peilaa...), mutta en sitä alkanut enää uudestaan hiomaan ja peittelemään.

Hiukan vielä lakkapetsin roiskeita kannessa vaikka kantta jo reilusti hiottu 240 - 320 - 600 -1000 papereilla.

Petsi vedettynä ja tuollainen "satiini" pinta tuli, ei oikein ole halukas väriä ottamaan vastaan enempää millään....

Pohjalakkakerrokset vedettynä pensselillä ja hiontaa vailla....

Pinta aika vaalean punainen ja vähän tuollainen metallinen hohto, pitää kikkailla lisätä hiukan punaista petsiseosta lakan sekaan jos saisi hiukan tummenemaan, ennenkuin alkaa pintaa silottelemaan.

Alkoi hiukan paremmin projekti etenemään kun otin käyttöön hohkakiven ja kannun jämät mineraaliöljyä, jota oli jostain öljynvaihdosta jäänyt tilkka kannunpohjalle. Neitsythän olisi tietysti parasta....ja tässä tarkoitan neitsytöljyä, tahtoo tavallinen oliiviöljy samentua vanhetessaan. Kun ei ole varaa neitsyisiin, eikä tähän hätään nurkista löytynyt sellaista niin päädyin mineraaliöljyyn joka menettelee kyllä.

Hohkakivijauhetta oli vaikea löytää ja hauskoja kysymyksiä ja kommentteja sain muutamissa maali- ja entisöintikaupoissa joista sitä kyselin. "WanjanWiljamin" varastot olivat loppu joten piti kysellä muualta ja lopulta löysin Sateenkaarivärien myymälästä Sarankulmasta, joka ilmeisesti pääasiassa lähinnä varastoi ja toimittaa jälleenmyyjille, mutta kun ei jälleenmyyjiltä löytynyt niin piti tuolta hakea. Kuulin samalla että EU oli kieltänyt hohkakiven louhimisen, joten uutta kiveä ei saada enää jatkossa....pitää ostaa varastot täyteen ken tuota tarvii...hinta ei päätä huimaa alle 10e/kg ja on riittoisaa.

Tuota hohkakiveä muuten käyttää jalkahoitajat ja hammaslääkäritkin kiillottaa hampaita tuolla...mitenkähän muuten tuolla hohkakivijauheella noiden omien hampaiden kiillotus onnistuisi....no pitää siitä laittaa oma topikki tänne jos tulee kokeiltua....................

Hohkakivijauhe siis tässä tapauksessa toimi "karhentimena" ja öljy liukastimena, tullolla hieroin pintaa ja tullossa oli laiha Sellakkaseos. Pinnan kuhmut tasoittuivat ja kuopat saivat täytettä, eli sain viimein tuon pinnan oikaistua siten että alkaa näyttää tasaiselta...kunhan jatkossa pystyisi pintaa hiukan kasvattamaan ja alkaisi tuo oikea peilipinta syntymään. Laihalla Sellakkaliuoksella ja parilla mineraaliöljytipalla jatkan.

Tuparipäivä lähestyy, joten lopetin kannen hieromisen kun ei mitään kummoista tulosta syntynyt. Lakkapinta suli ja hiukan tasoittui, mutta jokunen uusi viiru tuli aina lisää kun sain vanhat oikaistua. Tila jossa lakkaan ei myöskään ole puhdas, vaan aina lakkapinnalle tulee pölyhiukkasia, ja en saa tuosta mitään huippujälkeä aikaiseksi. Kauheasti en uskaltanut enää pintaa alkaa sulattamaan kun kuitenkin tuohon väriin olen tyytyväinen, se onkin oikeastaan ainoa mikä onnistui paremmin kuin piti. Kannen tasaisuuteen en ole itse mieltynyt, mutta ei tuota enää viitsi hieroa, kun se kuitenkin riittävästi jo peilaa, eikä noita pieniä viiruja näe kuin valoa vasten ja läheltä.

Myös nuo mustat reunat ovat ongelma, koska olen niitä joutunut tuon uuden kannen lisäämisen takia hiomaan ja kikkailemaan mustan lakkapetsin kanssa että sain puulle hiotut kohdat näkyviin. Kaukaa katsoen peilaa kuvan hienosti mustana, mutta taasen niitäkin läheltä voimakasta valoa vasten katsoen näkee vaalean puun. 

Kyllä tämä monen kerran jälkeinen paikkailu vaan alkaa ongelmia viimeisissä käsittelyissä tuomaan, mutta koska ei ole oikea kitara, vaan kello jota katsotaan kaukaa niin välttävä teos tähän mennessä.

Body siis jää useammaksi päiväksi kuivamaan, jotta lakkapinta kovettuu ja sen jälkeen poraan kellolle reiän kanteen ja vahaan Sellakkapinnan jotta kestää uteliaiden hikisiä ja rasvaisia sormia paremmin :)

Kaulaa aloin hieromaan nyt pitkästä aikaa, siinä oikeastaan vain pohjalakat ja perusväritys tehtynä (sekin takapuolelta kikkailtu mustalla lakkapetsillä). Se nyt eí kauheita käsittelyitä tarvitse, pari lakkakerrosta siveltimellä, hionta ja hiukan kerroksia tullolla, jotta tulee tasainen pinta....kaulan takaosahan jää piiloon.

Toin kuvattavaksi raksalle oikein kirkkaaseen valoon....

Kiiltelee mukavasti metallisen värisenä....

Ja heikommassa valossa tummempi...

Vaihtelee tuo värisävy kulman ja valaistuksen mukaan hirveän paljon...

Lukeekohan tätä blogia kukaan? Menee ihan yksinpuheluksi kun ei irtoa kommentteja keneltäkään...laitetaan tähän kokeeksi vielä linkki jossa liikkuvaa kuvaa ja ääntä jos se innostaisi http://blog.jptu.be/public/MVI_0952.AVI (4,5Mt, 24s)

 

Nyt on ruuvattuna kaula kiinni...lähes suoraan sai laitettua.

Ja sama sivusuunnasta....

Koneiston "läpivienti" on tekemättä eli voihan tämän kanssa vielä loppumetreillä koheltaa...voi pora lipsahtaa, tai tippua joku työkalu rintataskusta tuohon kannen päälle kun poraa...ai niin, menin sitten sanomaan ääneen....no ei kai sellaista nyt enää tässä vaiheessa voi tapahtua?

Ei tapahtunut....reikä koneistolle porattu ja hihnalukot laitettu myös...homma alkaa olla loppusuoralla...pinnan pitäisi nyt viikon verran kuivahtaa että kovettuu tarpeeksi niin uskaltaa käsitellä...tässä muutama kuva koneisto kiinni ja kuvauspaikkana keskeneräinen "raksa".

 

No niin kun oli lakat viikon verran kuivaneet, niin menin ja vedin antiikkivahaa päälle, mitä monet harrastavat juuri siksi, että lakkapinta kestää paremmin käsittelyä...hikiset ja alkoholilla valellut kädet kun sulattavat Sellakkapintaa....

Vahakokokeilu olikin sitten mielenkiintoinen "elämys" taisi muualle levittyä ja kiillottua ihan ok, mutta ei kanteen....jonka kanssa jo Sellakkakäsittelyä monet kerrat harrastin ja tappelin. Pinta jäi vahan jäljiltä hiukan suttuiseksi ja naarmuiseksi enkä sitä pystynyt katselemaan....hienolla teräsvillalla hioin kannesta vahan pois, ja taisi alkaa jo hiukka väriäkin tulla mukaan...alkoholi "huuhtelu" rätin kanssa ja siihen aloin sitten tullolla vetelemään uutta Sellakkapintaa...

Tällä hetkellä siinä vaiheessa että hienosti kiiltää ja väritkin vielä mukavasti tallessa....mustat reunat vielä pitää myös lakkakäsitellä että saa kunnolla kiiltämään....

No niin ...kellotaulu liimattu kiinni ja suunnilleen pyöreässä muodossa, keppi luovutettu omistajalle ja ilmeisesti kelpasi kun ei mukaan tarvinnut lähtiessä sitä ottaa...logon vielä tein tuonne lapaan....alla muutama kuva.

Tämä stoori oli siis tässä, kiitokset kommenteista kaikille....

VALMIS!